Ilmastonmuutos on ihmisoikeuskysymys. Ilmaston lämpeneminen vaarantaa miljoonien ihmisten oikeudet muun muassa terveyteen, ravintoon, puhtaaseen veteen ja ympäristöön, elinkeinoihin ja toimeentuloon, yhdenvertaisuuteen ja kulttuuriin ja lopulta koko elämään. Ilmastotoimien oikeudenmukaisuuden keskeinen ulottuvuus on esimerkiksi tulevien sukupolvien oikeuksien toteutumisen varmistaminen.
Aihetta lähestyttiin Ihmisoikeuskeskuksen 13.11.2024 eduskunnan Pikkuparlamentissa järjestämässä Ilmastonmuutos ihmisoikeuskysymyksenä -tapahtumassa. Leena Hansenin Lapin yliopistosta moderoima kokonaisuus koostui asiantuntijapuheenvuoroista ja paneelista, jossa yhtenä panelistina toimi Matti Nummelin Ilmastoisovanhemmat ry:stä.
Ilmastonmuutos ihmisoikeutena
Ilmastonmuutoksella on vaikutuksia ihmisoikeuksiin ja siihen liittyvä ihmisoikeuskeskustelu on lisääntynyt viime vuosina kaikkialla maailmassa. llmastonmuutos etenee nopeasti ja Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää välittömiä ja voimakkaita maailmanlaajuisia päästövähennyksiä. Arktisella alueella muutokset tapahtuvat neljä kertaa nopeammin kuin muualla ja tällä on suuri vaikutus alkuperäiskansojen kulttuuriin ja oikeuksiin.
Tilaisuuden taustaksi oli otettu ihmisoikeuskeskuksen julkaisu: Ilmastonmuutos ihmisoikeuskysymyksenä – Katsaus kansainväliseen ja arktiseen toimintaympäristöön sekä saamelaisten ja muiden arktisten alkuperäiskansojen erityisasemaan (2024). Julkaisussa tarkastellaan ilmastonmuutosta monesta eri näkökulmasta kuten oikeudenmukaisuus, ilmastohaavoittuvuus sekä vaikutukset erityisesti alkuperäiskansojen kulttuuriin ja oikeuksiin. Katsaus kokoaa yhteen myös ihmisoikeustoimijoiden ja -valvontaelinten ilmastonmuutokseen liittyviä kannanottoja ja ratkaisuja.
Leena Hansen (Lapin yliopisto), yksi julkaisun kirjoittajista toteaa, että ilmastonmuutokseen vastaaminen ja ihmisoikeuksien toteutuminen on riippuvaista valtioiden toiminnasta. Valtioiden haluttomuus toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi nähdään jo historian suurimpana sukupolvet 
ylittävänä ihmisoikeusloukkauksena. Miljoonien ihmisten oikeudet terveyteen, ravintoon, puhtaaseen veteen, ympäristöön, elinkeinoihin, toimeentuloon, omaan kulttuuriin ja ylipäänsä koko elämään ovat vaarantuneet.
Julkaisussa korostetaan erilaisten haavoittuvien ihmisryhmien oikeuksien turvaamista. Sellaisia ovat muun muassa lapset ja nuoret, taloudellisesti heikossa asemassa olevat naiset, ikääntyneet ja vammaiset henkilöt ja siirtolaiset. Oman huomionsa raportissa saavat alkuperäiskansat ja paikallisyhteisöt. Heidän, kuten kaikkien ihmisten kuuleminen on tärkeää. Kaikki osalliset tulisi nähdä aktiivisina toimijoina, joiden osallistuminen päätöksentekoon olisi mahdollistettava.
Ilmastonmuutosoikeudenkäynnit vauhdittavat valtioiden ilmastotoimia
Uusia ilmastonmuutosoikeudenkäyntejä tulee jatkuvasti ja niiden tavoitteena on lähinnä saada valtioita kiristämään ilmastotoimiaan. Näin totesi Kati Kulovesi (Itä-Suomen yliopisto). Lähtölaukauksena 
ilmasto-oikeudenkäynneille voidaan pitää vuoden 2019 Alankomaiden Korkeimman oikeuden ratkaisua Urgenda säätiön kanteesta, jossa valtio velvoitettiin kiristämään ilmastopolitiikkaansa ihmisoikeussopimukseen vedoten. Viimeisin on Shellin tapaus, jossa Shell onnistui kumoamaan valitustuomioistuimessa saamansa alemman tuomioistuimen ratkaisun, jossa Shell velvoitettiin vähentämään päästöjään 45 prosenttia. Valitustuomioistuin kuitenkin korosti, että öljy-yhtiön tulee huomioida ilmastokysymykset toiminnassaan.
Yhtenä merkittävimpinä oikeustapauksena Kati Kulovesi nosti Sveitsin KlimaSeniorinnen tapauksen. KlimaSeniorinnen kampanjan teemoja ovat ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyvä epäoikeudenmukaisuus sekä lastenlasten suojelu ja -oikeudet. Vaikka KlimaSeniorinnen kanteita ei otettu Sveitsissä tuomioistuimen oikeuskäsittelyyn riittämättömien perustelujen takia niin se otettiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn. Sen päätöksen mukaan Sveitsillä on toimintavelvoite, koska sen riittämätön ilmastopolitiikka loukkasi valittajien oikeutta elämään ja terveyteen ja valittajat eivät saaneet oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä Sveitsissä. Kyseessä oli ennakkotapaus, joka tulee vaikuttamaan paljon tulevien ilmastonmuutokseen liittyvien ihmisoikeuskysymysten käsittelyyn. Vaikka Euroopan valtiot ovat jakautuneet ilmastokysymyksissä, niin päätös hyvin mahdollisesti vaikuttaa eri maiden laintulkintoihin.
Pohtiessaan tuomioistuimen ja lainsäätäjän roolia Kati Kulovesi toi esiin, että vaikka valtiolla on rajattu harkintamarginaali toimiin velvoittamisen näkökulmasta, jokaisen valtion on tehtävä osuutensa – huolimatta siitä, että vaikutus olisikin vain ”pisara meressä”. Nykyisillä toimilla on vaikutus tuhansien vuosien päähän. Pelkkä tavoitteiden asettaminen ei riitä. Joka tapauksessa välittömiin toimiin olisi ryhdyttävä. Ilmastonmuutos todellakin uhkaa nykyisten ja tulevien sukupolvien ihmisoikeuksien toteutumista.
Yleisökysymyksessä haluttiin tietää, onko lainsäädäntö riittävää, jotta kanteluilla olisi tosiasiallista merkitystä. Kati Kulovesi totesi, että Suomessa haaste on kanteen tai valituksen saaminen tuomioistuinkäsittelyyn. Olennaista olisi päästä käsittelemään ilmastolain sisällä olevia menettelyvelvoitteita.
Lakiin tulee voida luottaa!
Heta Heiskanen (Ympäristöministeriö) totesi, että ilmastonmuutos vaarantaa ihmisoikeuksien toteutumisen noin puolelta ihmiskunnasta. Hän on usein työssään kohdannut kysymyksen: ”voiko lakiin luottaa?”. Yleensä lainsäätäjä vastaa tähän: ”Suomessa noudatetaan voimassa olevaa 
lainsäädäntöä”.Tämä on monissa ihmisissä toivoa herättävää. Hänen mukaansa ilmastolainsäädännössä huomioidaan jo perus- ja ihmisoikeudet varsin vahvasti. Ilmastolain vaikutuksia tulisikin arvioida kaikkien hallituksen esitysten osalta. Siihen on olemassa ohjeistus, mutta on aihetta kysyä, sovelletaanko sitä ja kuinka vakiintuneesti. Ilmastolain vaikutusten arviointia on tärkeä tehdä myös ihmisoikeuksia tarkasteltaessa. Eri ihmisryhmien kuulemista onkin lisätty, jotta heidän oikeuksiaan ymmärrettäisiin paremmin lainsäädännössä. Erityisesti lasten ja nuorten, vanhusten ja naisten tarpeet tulisi ottaa paremmin huomioon.
Laillisuusvalvojat, kuten Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin, Euroopan neuvosto ja YK ovat selventäneet ympäristöteemaan liittyviä kytköksiä. Myös Suomelle on maaraporttien yhteydessä annettu vahvoja suosituksia tehdä vaikutusarviointeja esimerkiksi lapsiin kohdistuen. Näiden erilaisten selvitysten suhteen olennaista tietysti olisi, että ne johtaisivat toimenpiteisiin.
Kommenttipuheenvuorossaan Johanna Suurpää (Oikeusministeriö) korosti myös, että ympäristönvaikutusarviointiin ihmisoikeuksien suhteen on kyllä kiinnitetty huomiota jo vuosikymmeniä sitten, mutta silti on aihetta kysyä, miten tätä tehdään ja miten se näkyy käytännössä?
Ilmasto-oikeudenmukaisuuspaneeli
Ilmasto-oikeudenmukaisuuspaneelin osallistujat olivat Klemetti Näkkäläjärvi Saamelaisten ilmastoneuvostosta, Matti Nummelin Ilmastoisovanhemmat ry:stä, Kati Kulovesi Itä-Suomen yliopistosta, Liina Huttunen Nuorten ilmasto- ja luontoryhmästä ja Heta Heiskanen ympäristöministeriöstä. Keskustelua johdatteli Leena Hansen Lapin yliopistosta.
Oikeudenmukaisuuden toteutuminen
Kati Kuloveden paneelipuheenvuoro hahmotteli oikeudenmukaisuuden kokonaisuutta. Suomen ilmastopaneelin työssä oikeudenmukaisuutta on käsitelty kolmen ulottuvuuden kautta. Jako-oikeudenmukaisuus kohdistuu hyötyjen ja haittojen jakautumiseen. Tunnustavassa oikeudenmukaisuudessa otetaan huomioon erilaiset asemat ja muun muassa sosiokulttuuriset tekijät. Menettelytapojen oikeudenmukaisuudessa arvioinnin kohteena on erilaisten poliittisten päätöksenteon vaiheiden reiluus. Näitä kaikkia koskee globaalioikeudenmukaisuus sekä vaatimus ihmisoikeuksien yhtäläisyydestä: kaikilla ihmisillä on oltava mahdollisuus hyvään elämään erilaisista tarpeista huolimatta ja oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteisten asioiden hoitoon.
Oikeusvaltiossa oikeudenmukaisuus mielletään usein menettelytapojen kautta, joihin kuuluvat osallistumisoikeus, tiedonsaantioikeus sekä tehokkaat oikeussuojakeinot. Vaikka Suomessa osallistumis- ja oikeussuojakeinoissa on tapahtunut edistystä, niin niissä on todettu myös puutteita. Samoin EU:ssa esimerkiksi tiedonsaanti on koettu puutteelliseksi. Oikeilla menettelytavoilla voidaan kuitenkin vahvistaa eri menettelytapojen oikeudenmukaisuutta.
Tieto ja keinot on jo olemassa – ne olisi vain otettava käyttöön
Heta Heiskanen toi esiin, että ”valtio toki kuulee”. Siitä yhtenä onnistuneena esimerkkinä on kivihiilen 
kielto laajaan kansalaisten kannatukseen nojaten. Myös tuulivoiman ja sähköautojen lisääntyminen on positiivista. Valtio perusti myös eduskunnan nuorten ilmasto- ja luontoryhmän nuorisojärjestöjen vaadittua sitä.
Lisätoimia tulisi kuitenkin tehdä muun muassa niiden toimien suhteen, mitä ilmastopaneeli on nostanut esille esimerkiksi maankäyttösektorilla, josta on vastuussa maa- ja metsätalousministeriö. Keinoja on jo olemassa. Ne vain olisi otettava käyttöön.
Valtiontalouden tarkastusvirasto on tekemässä tarkastusta ilmastopolitiikan tietopohjasta, jossa tarkastellaan, onko politiikassa käytetty kustannustehokkaita ja ilmaston kannalta kunnianhimoisia ilmastotoimia. Valvontaa kohdistuu siihen, mitä on jo tehty, mutta myös valmisteilla oleviin prosesseihin. Vaikutusarviointien suhteen kuitenkin poliitikot linjaavat sen, mitä valmistelua virkapuoli tekee. Päättäjiltä odotetaan tahtotilaa oikeiden toimien suhteen.
Lasten ja nuorten äänen kuuleminen
Liina Huttusen mukaan Suomessa on lisääntyvässä määrin halua ottaa nuorten ääntä huomioon – esimerkkinä perustettu Valtioneuvoston Kestävän kehityksen toimikunnan alaisuudessa toimivan 
Nuorten ilmasto- ja luontoryhmä. Kansainvälisissä ympäristöneuvotteluissa toimiva Nuorten ilmastodelegaattitoiminta on mahdollistanut nuorten pääsyn ”isoihinkin neuvotteluhuoneisiin”. Olennaista olisi, että vaikuttaminen ei jäisi vain kuulemisen asteelle, vaan se myös siirtyisi käytäntöön.
Nuorten mukaan nykyään vedotaan taloudelliseen velkaan, kun huomioon tulisi ottaa myös ekologinen velka, joka lankeaa isona laskuna tulevaisuudessa. Nuoret ovat huolissaan siitä, että ilmastolakiin kirjatut tavoitteet eivät näytä toteutuvan. Nuorten näkemys on, että politiikan keskiössä on oltava tulevien sukupolvien hyvinvointi, eikä vain lyhyen aikavälin toimet.
Nuoret edellyttävät fossiilisista polttoaineista luopumista välittömästi ja ennakoivien toimien tekemistä. He ovat tehneet konkreettisia ehdotuksia, joita ovat muun muassa progressiivisuus lento-, hiili- ja maankäyttösektoriin liittyvissä veroissa, ilmastolle haitallisten tukien leikkaaminen ja niistä kertyvien tulojen siirtäminen kestävään kehitykseen. Nuoret korostavat, että erilaisten nuorten lisäksi kestävyyssiirtymässä olisi otettava huomioon myös alkuperäiskansojen oikeudet.
Ilmastovalitus lasten oikeuksien puolustajana
Puheenvuoronsa aluksi Matti Nummelin ilmastoisovanhemmista halusi tuoda esiin sen, että tasavallan presidentti Alexander Stubb korosti Yhdistyneiden kansakuntien ilmastokokouksessa COP29:ssa pitämässään puheenvuorossaan kasvavan vastuun ottamista ilmastonmuutoksen torjunnasta ja tulevaisuuden sukupolvien tilanteesta: ”Jos emme onnistu rajoittamaan maapallon lämpötilan nousua, jätämme tuleville sukupolville maailman, jossa on entistä enemmän pandemioita, nälkää ja konflikteja.” Nummelin kiitti presidenttiä: Oli hienoa, että ilmastotoimet oli otettu presidentin puheen kärkeen, “this is huge”.
Ympäri maailmaa on tehty satoja ilmastovalituksia. Suomessa Ilmastoisovanhemmat ry on mukana viimeisimmässä ilmastovalituksessa ja sen läpimenon mahdollisuudet nähdään hyvänä. Ilmastoisovanhemmat tukevat näin nykyisten ja tulevien sukupolvien oikeuksien toteutumista. Ilmastoisovanhempien mielestä yksi tärkeimpiä perusteluja valitukselle on YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti, joka julkaistiin syksyllä 2023. Sen mukaan lapsilla pitää olla oikeus ryhmäkanteisiin ja heille pitää antaa oikeussuojakeinoja. Nummelinin mukaan tämä on ”erittäin kova paperi”, joka edellyttää selkeitä toimia.
Toivoa on, että uudetkin ilmastovalitukset menestyvät, koska ennakkotapauksia on jo saatu. Ilmastoaktivistien oikeudet ovat kuitenkin edelleen huolenaihe. Ilmastoisovanhemmat ovat osana Euroopan ilmastoisovanhempien kattojärjestöä Europen Grandparents for Climate, joka on vastustanut väkivallattomien ilmastoprotestien tuomitsemista. Pöyristystä ilmastoisovanhemmissa on aiheuttanut muun muassa ilmastoaktivistien oikeuksiin puuttuminen kansainvälisellä tasolla esimerkiksi Briteissä, jossa väkivallattomista vaatimuksista on jouduttu vankilaan. Matti Nummelin esittikin kysymyksen: ”Millainen on se maailma, jossa Pariisin ilmastosopimusta noudattamalla joutuu vankilaan”? Ikääntyneet tulee myös ottaa huomioon aktiivisina toimijoina.
Ilmastonmuutos ei ole subjektiivinen uskomus, vaan potentiaalinen uhka koko ihmiskunnalle. Etusijalle tulisi asettaa nopeat ja tehokkaat hillintäkeinot eikä pidä vain luottaa mahdollisiin teknisiin ratkaisuihin. Öljystä, kivihiilestä ja maakaasusta pitää luopua. Fossiilituista pitää luopua. Siirtymän pitää olla reilu. Esimerkiksi maankäyttösektorilla pitää tarttua toimiin heti.
Saamelaisen kulttuurin säilymisen ja siirtämisen mahdollisuuksista ja uhista
Klemetti Näkkäläjärvi edusti saamelaisten ilmastoneuvostoa ja pohti neuvoston mahdollisuuksia ja keinoja saamelaiskulttuurin säilyttämiseen ilmastonmuutoksen uhatessa. Neuvoston toimintaa rajoittaa ennen kaikkea valtion budjetti. Tällä hetkellä varsinaiseen substanssityöhön ei jää liioin mahdollisuuksia.
Ilmastonmuutoksen suhteen uhka on se, että tavoitteita ei saavuteta, koska ei oteta huomioon esimerkiksi ilmastopaneelin suosituksia. Ilmastonmuutosta ei nähdä hallinnossa kaikkeen vaikuttavana tekijänä, vaan sitä pidetään vain jonkin toisen sektorin asiana.
Saamelaiset ovat havainnoineet ja koonneet tietoa ilmastonmuutoksesta jo 1980-luvulta lähtien. Syy ja seuraussuhteet ovat olleet selvästi nähtävissä. Tätä ja yleensäkin perinteistä saamelaista tietoa tulisi hyödyntää.
Vaikka tällä hetkellä saamelaiset harjoittavat yhä perinteisiä elinkeinojaan, tulee ilmastonmuutos vaikeuttamaan sitä. Saamelaisen kulttuurin säilyminen on suurelta osin riippuvainen siitä, kuinka moni saamelainen jää ja voi jäädä asumaan alueelle ja tulee toimeen perinteisin keinoin. Nyt jo noin 70 prosenttia saamelaisista asuu Lapin eteläpuolella. Saamelaisnuoret ovat toiveikkaita tulevaisuuden suhteen vaikka kokevatkin ilmastonmuutoksen uhkana.
Mikä on suurin kysymys, mikä pitää teitä öisin hereillä arktisen alueen osalta ?
Yleiskeskustelun aluksi arktisten asioiden suurlähettiläs Petteri Vuorimäki pyysi panelisteja kertomaan, millaiset kysymykset ovat heidän mielestään nyt suuria keskeisiä kysymyksiä ja erityisesti arktisen alueen näkökulmasta.
Arvaamattomat arktisen alueen keikahduspisteet herättävät huolta, erityisesti jos jokin ekosysteemi siirtyy jostakin syystä perustavanlaatuisesti tilasta toiseen. Öisin monia pitävät hereillä isot globaalit kehityskulut, esimerkiksi jäätiköiden sulaminen, merivirtojen muutokset ja metaanin vapautuminen ikiroudasta ja meren pohjasta.
Öisin valvotti myös huoli siitä, miten turvalliseksi koettu oikeusvaltiomme saattaa muuttua tulevaisuudessa, koska jo nyt ilmastonmuutos kärjistää yhteiskunnallista keskustelua. Myös Trumpin valinta presidentiksi ja sen mahdolliset seuraukset valvottavat. Millainen on se maailma 2100-luvulla, johon lastenlapsemme ovat kasvamassa?
Heta Heiskasen oli tehnyt laulun jäälle, jossa taustalla on jään sulaminen. Siinä tiivistyy se, mitä hän ajattelee öisin. Hän oli laulanut sitä taideprojektissa lasten kanssa Joensuussa:
Jää jää jäätä pitkin jää jäljet jäälle
Jää jää jäätä pitkin jää jäljet jäälle
Jää jää tänne jää
Jää jäljet jäälle
Jää jää tänne jää
Jää jäljet jäälle
Viimeinen jää viimeinen jää
hetkeksi jää hetkeksi jää.
Mikä vastaavasti luo toivoa, missä eniten valoa?
Tätä kysyi Suomen Luonnonsuojeluliiton Hannes Koljonen. Ilon aiheena voi pitää sitä, että tutkimus tarjoaa jo monia ratkaisuja, joita voidaan ottaa käyttöön haluttaessa. Paljon hyviä asioita on tapahtunut vuosien aikana, esimerkiksi päästötavoitteiden suhteen ja suhtautumisessa tuulivoimaan. Iloita voi myös saamelaisten ilmastoneuvoston perustamisesta. Positiivisena nähtiin aina läheisten kohtaaminen. Yhdessä on hyvä olla nauttien yhteisöllisyydestä ja rauhasta. Toivoa tuo yleensäkin ihmisten toiminta ja se, että saa huomata toistenkin innostuvan. Ilmastoisovanhemmat ovat myös saaneet ilahtua kiinnostuksen kasvusta aktiiviseen vaikuttamiseen. Yhdistyksen jäsenmäärä on lisääntynyt huomattavasti Eduskuntatalon pylväiden maalauksen jälkeen. Monet mummot ja vaarit ovat kokeneet, että päättäjille pitää osoittaa, että ilmastotekoja on tehtävä.
Nähdäänkö arktisen alueen kysymykset pelkästään turvallisuuden näkökulmasta? Tätä kyseenalaisti Suomen arktinen suurlähettiläs Petteri Vuorimäki ulkoministeriöstä ja korosti, että arktisella alueella on muitakin tärkeitä asioita kuin sotilaallinen turvallisuus. Hän totesi, että kokonaisnäkemyksen hahmottamiseksi ja alueen elinolojen turvaamiseksi tarvitaan Suomessakin oma arktisen alueen neuvottelukunta. 
Ihmisoikeuskeskuksen Leena Leikas nosti tilaisuuden loppusanoiksi yhden tilaisuudenkaikistapuheenvuoroista välittyneen viestin: ”Yhteiskuntaa muutetaan – se ei itsestään muutu.”
Maire Antikainen
Ilmastoisovanhempien hallituksen jäsen