Suomalainen hyvinvointivaltio on historiansa myötä jakaantunut erillisiin politiikkalohkoihin, ja siksi ympäristöasioista ja sosiaali- ja terveyspalveluista on keskusteltu erillään, ja jos samassa kokouksessa niin eri kohdissa. Miksi pitäisikään sotkea ympäristöasioita sosiaali- ja terveydenhuoltoon? Eikö sote-sektorin tärkein tehtävä ole tarjota ihmisille oikeita palveluita oikeaan aikaan?
Palveluiden kehittäminen ja ympäristökysymykset eivät kuitenkaan ole erilliskysymyksiä. Sote-sektorin ympäristövaikutukset ovat merkittäviä: sote-palvelujen hiilijalanjälki on 6.5 prosenttia koko Suomen hiilijalanjäljestä. Se on samaa luokkaa rakentamisen hiilijalanjäljen kanssa. Päästöjen pienentäminen ja ekologisiin ratkaisuihin investointi eivät välttämättä ole pois palveluihin panostamisesta. Ekologisesti viisaat ratkaisut päinvastoin vähentävät sote-palvelujen tarvetta. Hyvinvoivat kansalaiset pysyvät terveempinä ja ovat sosiaalisesti toimintakykyisiä. Sen sijaan esimerkiksi lisääntyvät helteet lisäävät kasvattavat terveyspalvelujen tarvetta. Ympäristökysymys on myös tasa-arvokysymys, sillä huonoimmassa asemassa olevien on vaikeinta
suojautua poikkeusolosuhteilta.
Mitä sotessa sitten voitaisiin tehdä?
Päästöjen lisäksi soten toiminta tuottaa jätettä sekä mikromuovia ja kemikaaleja, jotka saastuttavat maaperää ja vesistöjä. Ekologisesti viisas sote tarkoittaisi esimerkiksi hankintojen, liikenteen, ravinnon, ruokapalvelujen ja jätehuollon kestävyyden parantamista. Lisäksi uusiutuvan energian osuutta pitäisi lisätä ja energiaa käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Ekologisesti kestävä sosiaali- ja terveyshuolto -selvityksen mukaan Suomen kansallinen tavoite voisi olla ”hiilineutraali ja ympäristökuormaa minimoiva sosiaali- ja terveyshuolto vuoteen 2035 mennessä”. Se on ”kunnianhimoinen, mutta realistinen tavoite”. (1)
Kuinka hiilineutraali tavoite on mahdollista saavuttaa?
Tarvitaan normiohjausta, informaatio-ohjausta ja taloudellista ohjausta, ja näiden aika on nyt. Muutama vuosi sitten toteutettu hyvinvointialuemalli luo hyvät edellytykset toimia ekoviisaasti, ja hyvinvointialueita rahoitetaan ja arvioidaan jo nyt erilaisin mittarein ja kertoimin. Esimerkiksi niin sanottuun hyte-kertoimeen voisi lisätä ekologista kestävyyttä mittaavan osuuden. (2)
Hyvinvointialueilla on paras tieto siitä, mikä toimii omalla alueella, mutta sen lisäksi tarvitaan kansallista verkostoa, joka kerää parhaat käytännöt ja välittää alueiden ja erillisten politiikkasektorien välistä taitotietoa. Lisäksi esimerkiksi Sosiaali- ja terveysministeriö voisi myöntää hyvinvointialueille kehitysrahoitusta. Koska suuri päästöistä koituu epäsuorasti hankinnoista, tulee markkinatoimijat ottaa mukaan jo suunnitteluvaiheessa. On tärkeää, että ekosote ei jää ”vain” arvopuheeksi tai yleiseksi kestävyys-jargoniksi. Ekosoten on oltava tavoite, tavoitteen saavuttamiseksi on oltava suunnitelma ja suunnitelman toteutumiseksi mittarit. Selvityksessä ja sen erillisessä politiikkasuositukset-
Meidän ei tarvitse odottaa, että valtio-ohjaus konkretisoituu käytännöiksi. Alueilla voi jo nyt aivan hyvin lisätä strategisiin papereihin ja käytännön ohjeisiin ilmastotavoitteita. Esimerkiksi
uuteen Siun soten strategiaan.
Eeva Jokinen, Elina Pajula – Ilmastoisovanhempien Pohjois-Karjalan toimintaryhmä
(1) Ekologisesti kestävä sosiaali- ja terveydenhuolto. Selvitys kansallisesta tavoitteesta ja ohjausmekanismeista. Selvityksen tekoon on osallistunut eri ministeriöiden edustajia, tutkijoita, hyvinvointialueiden edustajia ja lukemattomia sote-alalla toimivia henkilöitä, joita on haastateltu ja jotka ovat osallistuneet kuulemisiin. Lisäksi on tarkasteltu jo olemassa olevia strategisia papereita, mitä on jo olemassa?
(2) Hyte-kerroin on hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen valtionosuuden lisäosa.
(3) Edellä mainitun selvityksen politiikkasuositukset: