Lapsen oikeuksiin perustuva lähestymistapa ympäristönsuojeluun –
Ilmastoisovanhempien järjestämä keskustelutilaisuus Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa 25.4. 2024
YK n lapsen oikeuksien yleissopimus on Suomessa saatettu lain voimaan yli kolmekymmentä vuotta sitten (1991). Sen kuudennessa artiklassa sopimusvaltiot tunnustavat, että jokaisella lapsella on synnynnäinen oikeus elämään ja takaavat lapselle henkiinjäämisen ja kehittymisen edellytykset mahdollisimman täysimääräisinä. Tätä ja kaikkia muitakin lapsen oikeuksia uhkaa kuitenkin ympäristön tilan jatkuva heikkeneminen, joka ilmenee elinympäristömme saastumisena, ilmakehän liiallisina kasvihuonekaasuina sekä luonnontilaisten elinympäristöjen häviämisenä, joiden seurausta ilmastonmuutos käytännössä on.
Tulevilla sukupolvilla on oikeus elämään ja sen oikeuden voi taata vain elinkelpoinen ja elinvoimainen kotiplaneetta. Tämä ei toteudu, jos ilmastokriisiä ja luontokatoa ei saada hallintaan.
Isovanhemmat vaativat ilmastotekoja
Kiire on tämän päivän anteeksipyyntö lähes kaikkeen. Myös monilla isovanhemmilla on kiire, mutta niin kiire ei sentään ole, etteikö olisi aikaa pysähtyä kysymään minne me oikein kiirehdimme? Painelemmeko täyttä vauhtia kohti pahenevaa ilmastokriisiä ja luontokatoa? Vai voisiko meitä seuraavien sukupolvien näköpiirissä sittenkin olla oikeiden päätösten ja valintojen tuloksena, kohellustamme kestävä, vähitellen tervehtyvä elinympäristö?
Kansanedustajien istuntokauden ajan me Ilmastoisovanhemmat seisomme joka perjantai aamupäivällä eduskuntatalon portailla keskustelemassa erilaisissa kokoonpanoissa elämänmenosta ja lasten oikeudesta turvalliseen ja terveelliseen tulevaisuuteen. Tuulessa heiluvat banderollit ja keltaiset huomioliivit yllämme muistuttavat kaikkia talossa työskenteleviä ja ohikulkevia kansalaisia tulevien sukupolvien elämän laatuun vaikuttavan päätöksenteon kiireellisyydestä ja arjen valintojen tärkeydestä. Kuvat ja videoklipit leviävät somessa. Moni pysähtyy myös juttusille. Portailla pohtiessa syntyi ajatus myös lainsäätäjien ja asiantuntijoiden yhteisestä tilaisuudesta, missä katsottaisiin ilmastokriisiä nimenomaan lapsen oikeuksien näkökulmasta.
Torstaina 25.4.2024 klo 10.00 tämä toteutui, kun joukkueemme oli järjestämässä eduskuntatalon naapurissa Pikkuparlamentissa kansalaisinfoa. Eurovaaleihin on kuusi viikkoa, joten oli juuri oikea aika aktivoitua keskustelemaan kansanedustajien kanssa siitä mitä toimia tehdään ja mitä jatkossa pitäisi tehdä, että lastemme laadukas elämä voidaan turvata. Ilmastokriisiä on aivan välttämätöntä tarkastella myös lapsen oikeuksien näkökulmasta.
Lapsen oikeuksia ja ilmastoinfoa Pikkuparlamentissa
Pikkuparlamentin Kansalaisinfon seminaarissa pureuduttiin erityisesti ympäristönsuojelun kannalta tärkeään YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommenttiin, numero 26 (2023) lapsen oikeuksista ja ympäristöstä sekä erityisesti ilmastonmuutoksesta. Puheenvuoron sai seitsemän kansanedustajaa ja yhdeksän lapsen oikeuksiin ja ympäristöasioihin töidensä puolesta perehtynyttä järjestäjätahojen edustajaa. Puheenvuorot striimattiin ja koko puolitoistatuntinen esitys löytyy Ilmastoisovanhempien seinältä.
Ilmastoisovanhemmat ry:n ensimmäinen kummikansanedustaja ja edellisen hallituskauden ympäristöministeri Krista Mikkonen avasi tilaisuuden. Hän kiitti kummi-ideasta sekä tilaisuuden järjestämisestä ja piti arvokkaana keskustelua ilmastotoimien riittävyydestä. Puheenvuorossaan Mikkonen korosti isovanhempien roolia ilmastotyössä. Hän käytti kannustavana esimerkkinä vastikään (9.4.) Euroopan ihmisoikeustuomioistumessa (EIT) ratkaistua tapausta. Sveitsiläiset ilmastoeläkeläiset, Klima Seniorinnen Schweitz haastoi Sveitsin valtion oikeuteen, koska hallinto ei tehnyt riittävästi ilmastotoimia turvatakseen ihmisioikeudet. Juttu päätyi lopulta EIT:n käsittelyyn. Valtionhallinnon tuomitsevassa päätöksessä todetaan yksiselitteisesti, etteivät pelkät (kunnianhimoisetkaan) tavoitteet riitä, vaan ne täytyy myös toteuttaa. On odotettavissa, että ko. ennakkotapaus tulee vauhdittamaan ihmisoikeusnäkökulman yleistymistä ympäristöä koskevissa päätöksissä.
YK:n lastenoikeuksien toimeenpanoa edistetään yleiskommenteilla
Suomen lapsiasiavaltuutetun toimiston juristi Merike Helander esitteli YK:n lapsen oikeuksien yleissopimusta (1991). Kaikki maailman valtiot ovat sen allekirjoittaneet ja Yhdysvaltoja lukuun ottamatta myös ratifioineet. Helander avasi lyhyesti myös YK:n lapsen oikeuksien komitean keväällä 2023 julkaisemia ns. yleiskommentteja, joita on nyt 26. Niiden tärkeä rooli on edistää lapsen oikeuksien toteutumista.
Kommentti on oivallinen työkalu, jonka avulla voidaan valvoa yleissopimuksen tietyn artiklan tai teeman, kuten ympäristönsuojelun toteutumista sekä ohjata ja tukea valtioiden, yritysten ym. tahojen lapsen oikeuksia kunnioittavaa toimintaa.
Lapsen oikeuksien täytäntöönpanon kannalta on olennaista, että kansanedustajat lainsäätäjinä huolehtivat siitä, että kansallinen lainsäädäntö on kokonaisuudessaan yhteensopiva yleissopimuksen kanssa, jotta sen periaatteita voidaan mutkattomasti toteuttaa. Helanderin esitys tässä.
Yleiskommentti nro 26 (2023) ohjaa huolehtimaan ympäristöasioista
Ilmastoisovanhempien edustaja Matti Nummelin keskittyi esityksessään koolle kutsumisen syynä olleeseen yleiskommenttiin nro 26 . Yli kolmekymmentäsivua käsittävästä kommentista oli jaettu etukäteen tiivistelmä joka helpotti vauhdikkaan esityksen seuraamista. Nummelin nosti esiin kommentista Suomen kannalta tärkeitä kohtia:
- Lapsen oikeuksien toteuttamisessa on riittävillä resursseilla, lainsäädännöllä ja oikeusavun tarjoamisella keskeinen rooli.
- Osana kansalaisyhteiskuntaa lapsilla on oltava oikeus tulla kuulluksi ympäristöasioissa ja käytössään keinot vaikuttaa niihin.
- Kehittyviä maita täytyy tukea
- Ei voida luottaa siihen, että liialliset kasvihuonekaasut voidaan jonakin päivänä poistaa ilmakehästä teknologian avulla. Siksi etusijalle tulee laittaa nopeat ja tehokkaat päästöjen hillintäkeinot ja rahoittaa oikeudenmukaista siirtymää juuri nyt.
- Kauppa- ja investointisopimuksissa tulee ottaa huomioon lasten ympäristöoikeudet.
- Sijoittamista uusiutuvaan energiaan pitää helpottaa.
- Sellaisia toimijoita, jotka eivät sitoudu kasvihuonekaasujen alentamisvelvoitteeseen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen, ei pidä enää subventoida.
- Jos ylikansallisen yrityksen toimintaan liittyy ympäristöhaittoja, on yrityksen kotivaltion ryhdyttävä toimiin, joilla haitat ehkäistään jne.
Loppukommentissaan Nummelin totesi, että hän ehti kahdenkymmenen vuoden ajan ulkoministeriön virkamiehenä olla mukana useissa kansainvälisissä ympäristösopimusneuvotteluissa, mutta nyt esitelty yleiskommentti nro 26 on ympäristöasioissa vaatimustasoltaan “YK:n kaikkein kovin paperi”. Esitys löytyy tästä.
Lasten tulevaisuus on ilmastosta kiinni
Planin lastenhallituksen varapuheenjohtajalta 17- vuotiaalta Minni-Mansikka Kapaselta kuultiin koskettava puheenvuoro, jossa hän painotti lapsen oikeutta tulla kuulluksi. Hän kertoi joutuneensa murehtimaan planeetan tulevaisuutta enemmän kuin omaa tulevaisuuttaan, sillä jo nyt ilmastokriisi heikentää aivan jokaista lapsen oikeutta ja päällimmäisenä niistä tärkeintä, oikeutta elää. Koulutus oli lukiolaisen mielestä avain siihen, että lapsista kasvaa aikuisia jotka osaavat toimia kestävällä tavalla ja syystä hän kritisoi nykyisen hallituksen koulutukseen kohdistuvia leikkauksia. llmastohätätila uhkaa maailman lasten oikeutta oppia esim. silloin kun tulva tuhoaa koulurakennuksen tai kun lapsi joutuu olemaan pois koulusta epäpuhtaan veden aiheuttaman sairauden takia. “Välinpitämättömyys ilmastosta on rakenteellista lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa“ totesi Minni-Mansikka Kapanen painokkaasti.
Ilmastokriisi ja luontokato ovat lapsenoikeuskysymyksiä
Paneelikeskusteluun oli pyydetty kolme lapsen oikeuksien asiantuntijaa, joilla kaikilla oli myös näkökulma ympäristöongelmiin. Ympäristöministeriön Ilmasto- ja ympäristönsuojeluosaston erityisasiantuntija Heta-Elena Heiskanen toimi keskustelun moderaattorina. Heiskanen esitti kysymykset ja ohjeisti hieman panelistien vastauksiakin, joten asiassa ja aikataulussa pysyttiin. Panelistit joutuivat pohtimaan mikä olisi yleiskommentin valossa keskeistä ja miten nimenomaan kansanedustajat voisivat edistää lapsen oikeuksien kautta ympäristöasioita…niin etteivät ne päätyisi pelkästään ympäristöministeriön pöydälle.
Milka Sormunen tutkijatohtori Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta ja eritysiasiantuntija Minna Suihkonen Suomen UNICEFilta fokusoivat ilmastonmuutoksen kiireellisen hoitamiseen eli luopumiseen fossiilisista polttoaineista nopeassa aikataulussa. Suihkonen uskoi yleiskommentti nro 26:n takaavan ettei kenellekään toimijalle jää epäselväksi, että ympäristöasiat todellakin ovat lapsenoikeuskysymyksiä: “Lapset eivät voi odottaa, että muut kriisit ratkaistaan ensin. Ekologisen kriisin vaikutus on niin laaja ja syvällinen ettei viivyttely ole mahdollista.” Suihkonen toivoi, että kansanedustajat pitäisivät tämän mielessään, kun tekevät päätöksiä ja vaikuttavat siihen mitä asioita poliittiselle agendalle nostetaan.
Tiina-Maria Levamo Pelastakaa lapset ry:n johtava asiantuntija nosti puolestaan keskiöön lasten ikätason huomioivan tiedon tarjoamisen, säännöllisen kuulemisen ja osallistamisen. Hän piti tärkeänä kaikkien mukanaoloa. Ketään ei tule syrjiä ja tietopohja on ehdoton edellytys sille, että lapset voivat osallistua. Riskiryhmään kuuluvia, usein huomiotta jääviä ovat mm. siirtolaislapset, vammaiset lapset, köyhyydessä ja konfliktien keskellä elävät lapset ja mm. alkuperäiskansoja, kuten saamelaisia edustavat lapset. Hän korosti puheenvuoroissaan myös lasten luontoyhteyden ja opettajien työn tukemista.
Kansanedustajia evästettiin lopuksi yleiskommenttia siteeraten, että “lapsen edun tulee olla ensisijainen harkintaperuste, kun ympäristöä koskevia päätöksiä tehdään”. Käytännön menetelmäksi esitettiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tehtävää ns. lapsivaikutusten arviointia ja siltä osin hyvin valmisteltuja esityksiä päätösten pohjaksi.
Lasten tulevaisuus on myös eduskunnasta kiinni
Kansanedustajat ovat lainsäätäjinä, yhteiskunnallisina vaikuttajina, alueensa edusmiehinä ja kansainvälisinä toimijoina paljon vartijoina. Nyt tehtävillä päätöksillä on kauaskantoiset vaikutukset.
Kansanedustaja Aki Lindén nosti esiin kaksi yleiskommenttia sivuavaa asiaa. Hän esitti huolensa paperittomien maahanmuuttajien hoitotakuusta tehdyn lakiesityksen peruutustoimista ja mainosti Hans Roslingin kirjaa, ”Faktojen maailma”. Häntä kiinnosti tietokirjan esiin tuoma kysymys: Miten on mahdollista luopua nopeasti ja kokonaan fossiilisista polttoaineista, kun valtava hyppäys elintasossa, joka näkyy myös lasten oikeuksien paranemisena, on saatu aikaan pääosin juuri niiden avulla?
Kansanedustaja Merja Kyllönen peräänkuulutti puheenvuorossaan vuorovaikutusta, kuulluksi tulemista ja osallisuutta. Hän toivoi, että joka hallituskausi järjestettäisiin vähintään kaksi kertaa vuodessa ilmastoparlamentti lapsille ja nuorille. Kyllönen haastoi myös poliitikot tekemään käytännön toimia, sillä “vaikka julistukset ovat tärkeitä, ne eivät vielä muuta tätä maailmaa!”
Saara-Sofia Sirén on yksi ensimmäisistä ilmastoisovanhempien kummeista ja oli myös mukana mahdollistamassa tätä tilaisuutta. Hän totesi mm., että vaikka tällä hetkellä “päällimmäisenä mielessä on monia viheliäisiä ongelmia kuten turvallisuus ja talouskysymykset, niin se hyökyaalto joka loppupeleissä ratkaisee, minkälaista elämää tällä pallolla on mahdollista viettää, on ilmastonmuutos ja siihen linkittyvä luontokato”. Myös Sirén toivoi eduskuntaan enemmän tilaisuuksia, joissa nuoret pääsisivät ääneen.
Kummi Hanna Kosonen kertoi olevansa teknologiauskovainen humanisti ja kolmannen kauden kansanedustaja Savonlinnasta. Hän osallistui Pariisin ilmastokokoukseen vuonna 2015 ja totesi, että olo oli sen jälkeen kuin voittajalla. Tunne siitä, että nyt tämä homma ratkesi, oli silloin vahva, mutta kuinka väärässä oltiinkaan. Ilmastonmuutos on edennyt paljon nopeammin, kuin mitä koskaan voitiin kuvitella. Kosonen komppasi Kyllöstä ja kertoi myös olevansa käytännön poliitikko, jonka mielestä on “tärkeämpää tehdä asioita kuin pitää puheita.”
Tiina Elo osallistui kummikansanedustajan ominaisuudessa avustajineen myös tilaisuuden järjestelyihin. Hän oli miettinyt, miten omaa puhetta voisi muuttaa selkokieliseksi ja sitä, että meillä on tosi iso kestävyysmurros tehtävänä. Suuri haaste on saada ihmiskunnan elintaso sovitettua kotiplaneetan rajoihin, kun tämän vuoden ylikulutuspäiväkin (12.4.) on jo nyt meidän suomalaisten osalta takanapäin. Hänkin korosti, että “ilmastotoimien edistäminen on lapsen oikeuksien puolustamista” ja alleviivasi, ettei ole enää mikään mielipidekysymys pitääkö ilmastokriisiä ja luontokatoa torjua, vaan se on juridisesti perusteltu välttämättömyys.
Lapsen oikeus on aikuisten velvollisuus
Keskustelun loppupuheenvuorot jäivät aikarajoitteen takia valitettavan vähiin. Vain kaksi Aktivistimummoa ehti esittää ajatuksiaan. Lastenpsykiatri Liisa Viheriälä edusti myös Ilmastolääkäreitä. Viheriälän mielestä lasten osallistaminen ei ole ongelma. Hän sanoi luottavansa tältä osin suomalaiseen koulusysteemiin ja päivähoitoon ja sanoi pyytäneensä puheenvuoron muistuttaakseen, että “vastuu on kuitenkin aina meillä aikuisilla”. Tiedetään jo varsin hyvin, että lapset ympäri maailmaa ovat huolissaan tulevaisuudestaan. “Meidän aikuisten tehtävä on toimia nyt ilmastokriisin ratkaisemiseksi”. Tämä on erityisesti päättäjien, politiikkojen, yritysjohtajien, kuntien ja valtioiden vastuulla. Tietysti myös jokaisen yksittäisen kansalaisen velvollisuus on äänestämällä vaikuttaa päätöksentekoon. Toinen aktivistimummo jatkoi samoilla linjoilla ja sanoi turhautuvansa ainaisista keskusteluista ja toivoi, että jotain vihdoin alkaisi tapahtua.
Takana vasemmalta:Kansanedustajat: Tiina Elo, Hanna Kosonen, Pauli Aalto-Setälä ja Krista Mikkonen
Kansaneustajakummi Pauli Aalto-Setälää oli pyydetty pitämään loppupuheenvuoro. Hän kertoi omista taustoistaan isovanhempana ja kiintymyksestään Saaristomereen ja sen suojeluun. Siihen liittyen hän teki lopuksi erittäin tärkeän noston laajentamalla näkökulmaa ilmastonmuutoksesta luontokatoon, korostaessaan että “puhdas luonto, kuten puhtaat meret, on ihmisoikeuskysymys ja siten myös lasten oikeus -kysymys”. Myös Aalto-Setälä liputti tekemisen tärkeyttä ja peukutti Aktivistimummoja todetessaan, että lasten harteille ei saa jättää vastuuta meidän aikuisten tekemisistä.
Tilaisuuden järjestäjät: Ilmastoisovanhemmat, Ilmastovanhemmat, Aktisvistimummot, Pelastakaa lapset, Suomen UNICEF, Plan international Suomi ja Luontoliitto