Joka perjantai on ilmastoperjantai

Banderollin pitäjä eduskuntatalon portailla. Banderollissa: Isovanhemmat vaativat ilmastotekoja.

Joka perjantai on ilmastoperjantai

”Joka perjantai?” äimisteli eräs tuttavani taannoin, kun kerroin perjantaiaamupäivien Fridays for Future -mielenosoituksista Eduskuntatalon portailla ja Ilmastoisovanhempien osallistumisesta niihin. Kyllä, olemme siellä joka perjantai – jo kolmen vuoden ajan. Hämmästely on yleisin reaktio, kun asiasta tulee puhe. Usein perässä seuraa peukutusta ja kannustavia kommentteja tyyliin ”Hyvä te!” tai ”Olette te superreippaita!”. Kannustus on mukavaa, mutta vielä mukavampaa olisi kuulla sellaisia kysymyksiä kuin ”voiko sinne tulla kuka vaan” tai ”mihin aikaan se alkaa”. Vastaan, vaikka ei kysyttäisikään: kaikki ovat tervetulleita olipa lapsenlapsia tai ei, ja kymmenen maissa aloitetaan.

Mitä todellista vaikutusta sillä voi olla, että pieni joukko isovanhempia seisoo sateessa, pakkasessa ja auringonpaisteessa pitelemässä ilmastotekoja vaativia banderolleja, joku voi ihmetellä. Ja on moni ihmetellytkin. Mutta vaikutukset ja vaikuttaminen ovat mystisiä juttuja. Ehkä yksittäinen päättäjä tai ohikulkija ei äkillisesti muuta kantaansa banderollimme nähdessään, mutta kärsivällinen ja sitkeä ilmastonmuutoksesta muistuttaminen on silti välttämätöntä, sillä arjen melskeessä ja muiden ongelmien tunkeutuessa etualalle asia tuppaa liian helposti unohtumaan.

Emme me mielestäni ole mitenkään superreippaita mummoja ja pappoja, vaan aika tavallisia isovanhempi-ikäisiä ihmisiä. Meitä vetää portaille huoli lasten ja nuorten tulevaisuudesta tällä kovin haavoittuvalla planeetalla sekä halu tehdä edes jotain konkreettista ilmaston ja luonnon hyväksi. Myös sillä on merkitystä, että saa tavata muita, jotka jakavat samat ajatukset. Ajantasaisen ja luotettavan tiedon hankkiminen ympäristöasioista on yksittäiselle ihmiselle melko vaivalloista, mutta portailla jaetaan myös tietoa. Ja onhan siellä hauskaakin.

Iloitsen kovasti siitä, että viime aikoina porukkaamme on tullut monia uusia isovanhempia eikä meidän tarvitse miettiä, riittävätkö kädet banderollien pitelemiseen. Haaveilen siitä, että jonain perjantaina meille osoitettu tila portailla kävisi liian ahtaaksi.

 

Marja Saarenheimo, Espoo

P.S.Vaikka suurella osalla meistä on lapsia ja lapsenlapsia, ilmastoisovanhemmuus on loppujen lopuksi pikemminkin asenne kuin biologinen fakta.